Suomessa sananvapaus on niin hyvällä tolalla, että se aiheuttaa kysymyksiä siitä, miten laaja sananvapauden tulisi olla. Kuuluuko sananvapauteen oikeus kaikenlaisen roskan ja myös tarkoituksellisen väärän tiedon kertomiseen ja julkaisemiseen?
Sananvapaudella on vahvat perusteet. Se on perustuslaillinen oikeus eli se on yhteiskunnamme perustuksen osa.
Sananvapauden rinnalla perusoikeutena on myös yksityisyyden suoja. Perinteisesti olemme ajatelleet, että nämä kaksi perusoikeutta ovat toisiaan tasapainottavia oikeuksia, jossa toisaalta sananvapaus ei saa loukata yksityisyyden suojaa, mutta myöskään yksityisyyden suoja ei saa estää sananvapauden toteutumista.
Sananvapaus on se tekijä, joka kertoo yhteiskunnan tilasta. Sananvapauden rajoittaminen nimittäin on yksi ensimmäisistä tuntomerkeistä, kun pyritään estämään kansalaisten vapaa toiminta ja järjestäytyminen, oikeus vastustaa vallankäyttöä.
Sananvapaus on myös oikeutta sanoa, mitä sylki suuhun tuo, sillä jos sen varjolla aletaan rajoittaa kansalaisten puheoikeutta, yleensä tavoitteet ovat jossakin aivan muualla.
Sananvapauden merkitys on noussut esille Ukrainan kriisin myötä etenkin Venäjällä.
Ulkopuolelta voi vain hämmästellä, millaisen mediavaikutuksen alaisina venäläiset ovat olleet.
Mailmankuvalliset erot Venäjän ja läntisten maiden välillä ovat jyrkästi eriytyneet. Eriytyminen on niin syvää, että läntisen ajattelutavan ja venäläisen maailmankuvan välille on kasvamassa ylikäymätön kuitu.
Tämä on huolestuttava asia sen vuoksi, että keskinäinen vuoropuhelu käy hyvin vaikeaksi, jos ei ole yhteistä maailmankuvaa, jonka keskustelijat keskenään jakavat.
Me länsimaisesti ajattelevat ihmiset pidämme venäläistä retoriikkaa propagandana. Ehkä myös ajattelemme, että kun tämä propaganda riisutaan, sen alta paljastuu se länsimainen ajattelutapa, jota itse pidämme oikeana.
Entä jos kyse on jostakin paljon syvemmästä? Venäläinen kadunmies on hanakasti ottanut vastaan venäläisen median viestit Venäjän oikeudesta liittää Krim itseensä tai sen, että Ukrainan hallitus on fasistinen.
Venäjällä toimittajan henki on ollut hupaa jo 1990-luvun lopulta lähtien. Vaikka maan sananvapuslainsäädäntö on kunnossa, se on muuttunut kuolleeksi kirjaimeksi. Toiveet Venäjän muuttumisesta oikeusvaltioksi ja kansalaisyhteiskunnaksi ovat karisseet.
Sananvapauden merkitys korostuu, kun valtio on löytänyt median voiman. Venäjän Krimin ja Ukrainan operaatioiden oleellinen osa on käyttää mediaa vaikuttamaan kansalaismielipiteeseen, jotta toimille saadaan yleisön hyväksyntä ja tuki.
Median vaikutusvallan kasvaminen lisää myös sananvapauden merkitystä. Venäjä ei ole suinkaan ainoa valtio, joka käyttää mediaa omiin tarkoituksiinsa.
Median vallasta taistellaan kaikkialla. Ilman sananvapautta taistelun voittaa se, jolla on parhaimmat keinot sen kahlitsemiseen. Sen vuoksi valtiot ovat tässä vahvoilla. Silti on hyvä muistaa, että esimerkiksi Silvio Berlusconi käytti vahvaa asemaansa mediaomistajana oman valtansa pönkittämiseen Italiassa.
Sananvapaus on lopulta ainoa keino, jolla median tarkoitushakuista käyttöä voidaan torjua. Sen vuoksi on tärkeää, että on olemassa moniääninen, useiden omistajien jakama mediakenttä, jossa millekään medialle ei anneta erityisoikeuksia.
Kansalaisia suojaa parhaimmin manipuloinnilta säröinen ja moniääninen mediakenttä, jossa erilaiset sisällöt saavat kilpailla keskenään ja esittää tosia tai epätosia väittämiä. Tämä vapaus tarkoittaa myös sitä, että roskan esittämisellä on oma arvonsa ja merkityksensä.
Sananvapautta ei pidä rajoittaa laajemmalti kuin sitä rikoslaissa rajoitetaan, sillä sananvapaus on paras keino rajoittaa median valtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti